Monen vuoden (huolimattoman) historian takia blogini anonymiteetti on kärsinyt sen verran, etten enää koe sitä turvalliseksi alustaksi elämäni jakamiselle. Kesällä loin kokonaan uuden blogin jonka pohjalta koitin ponnistaa, mutta kenties asenteeni oli väärä. Kaipasin entisen blogin lukijakuntaa ja sen kanssa saavuttamaani pientä paikkaa blogimaailmassa. Alusta aloittaminen vaatii ihan uudenlaista draivia, jota kesällä ei löytynyt.
Palasin siis Lapintyttö-blogin pariin karsittuani sen historian sivuilta erinäisiä kuvia, myös joitain tekstejä ja yksityiskohtia. Internet on kuitenkin ahne paskiainen - kun se kerran nappaa jotain, putkahtaa se joku päivä pintaan muualla. Anonymiteetti on joskus menetetty, eikä sitä enää lopullisesti voi saada takaisin. Blogin muuttaminen salatuksi, vain muutamille lukijoille suunnatuksi, ei sekään parin viikon kokeilulla ollut minun juttuni.
On siis aika pakata kamat kassiin, sanoa tälle taideteokselle hyvästit ja aloittaa uudestaan jossain muualla, joku toinen päivä. Kenties sitten, kun aurinko taas paistaa iltapäivällä vielä siihen aikaan, kun päivällistiskit on kerätty tiskialtaaseen työpäivän jälkeen kotiin tultua. Kenties jouluaattona, kun kirjoitusintoa jostain sikiää. Tai ehkä ensi kesänä. Vaikea sanoa.
Jos emme enää kohtaa, kiitos sinulle, kun seurasit.
2 kommenttia:
Ymmärrän hyvin päätöksesi, mutta silti odotan sitä päivää, että saan taas lukea hyviä tekstejäsi!
Muutenhan me kyllä kohdataan! :)
Ikävä tulee mutta iso kiitos kun ollaan päästy tutustumaan !
Lähetä kommentti